Mateli Kuivalatar eli Ilomantsissa vuosina 1771–1846. Hän on jäänyt suomalaisen kansanrunouden historiaan naisena, joka eli kovan elämän mutta pystyi kokemuksistaan huolimatta – tai ehkä juuri niiden vuoksi – luomaan kaunista ja koskettavaa kalevalamittaista runoutta. Elias Lönnrotin kokoaman Kantelettaren keskeisimmän osuuden on arveltu olevan muistiinmerkitty Matelilta. August Ahlqvist kirjoitti Matelin runoutta muistiin hänen viimeisenä elinvuonnaan, jolloin Mateli oli jo niin heikko ettei enää jaksanut esittää runojaan laulamalla.
Avioliiton alkuvuosina Matelin elämään kuului köyhyyttä ja miehen sukulaisten nurkissa asumista. Mateli sai yksitoista lasta, joista viisi kuoli jo varhain. Hän joutui perheineen muuttamaan kotitilaltaan Kontiovaaran torppaan; syynä olivat taloudelliset vaikeudet ja tyttären sairastuminen epilepsiaan. Epileptikkoja sanottiin tuohon aikaan "pirun piiskattaviksi" ja heitä kartettiin. Mateli Kuivalatar eli loppuelämänsä Kontiovaaran torpassa, jossa myös Lönnrot tapasi laulajan vuonna 1838. Mateli oli leski ja asui kahden tyttärensä kanssa.
Matelin runoista kuuluisimpia ovat hänen lyyriset laulunsa. Ne ovat surumielistä runoutta, jossa laulaja kertoo elämästään ja kohtalostaan. Runoilija käyttää luontoa runoissaan vertauskuvallisena elementtinä, kuten runossa Alahall' on allin mieli. Mateli Kuivalatar taisi myös eeppistä runoutta, ja hänen kerrotaan olleen taitava parantaja.
Mateli Kuivalattaren runot ovat Liisa Matveiselle hyvin läheisiä. Matveisen pitkäaikaisesta unelmasta laulaa runonlaulajan tekstejä tuli totta Mateli-levyn myötä, jonka hän teki yhdessä Tellu Virkkalan kanssa. Matveinen ja Virkkala ovat esittäneet Matelin runoja Suomessa ja ulkomailla, eivätkä kielirajat ole olleet esteenä. Musiikin kieli ja Matelin runous ovat universaaleja.
...Läksin purtta puottelemaan
venettä vesille viemään
laskin mie päivän suovesiä
toisen päivän maavesiä
kolmannen kotovesiä
jo saavuin suurelle salolle.
Löysin tuolta Tuulettaren
ahavaisen armahaisen
kaunosuisen Koitereelta
Matelin matalikolta.
Jo on virttä tiijossani
sanasia suoltavaksi
laulun juurta juotavaksi
imehtimistä iäksi.Liisa Matveinen: Mateli
Kirjallisuutta:
Haavio Martti: Viimeiset runonlaulajat. WSOY 1948.
Turunen Aimo: Mateli Kuivalatar. Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö. Pohjois-Karjalan kirjapaino Oy Joensuu 1985.
