Liisa Matveinen aloitti kanteleen soiton 11-vuotiaana. Matveinen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Suomen itäisimmässä kunnassa Ilomantsissa, jossa musiikkitoiminta oli vireää: hän osallistui kesäisin kanteleleireille ja soitti lisäksi käyrätorvea Ilomantsin nuorisopuhallinorkesterissa. Ilomantsissa Matveinen eli keskellä karjalaista kulttuuria, ja karjalainen runous ja itkuvirret tulivat hänelle tutuiksi jo lapsena.

Vuonna 1981 Matveinen aloitti opinnot Sibelius-Akatemian koulumusiikkiosastolla. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi Akatemiaan vasta perustetulle kansanmusiikkiosastolle ja valitsi pääaineekseen laulun ja kanteleet. Matveinen kiittelee opiskeluaikaansa opettavaiseksi ja innostavaksi. Kansanmusiikkiosaston toiminta oli vasta hahmottumassa, ja osaston pieni opiskelijajoukko pääsi mukaan opintojen suunnitteluun ja sai paljon mielenkiintoisia esiintymistilaisuuksia.

Kansanmusiikkiosaston johtaja Heikki Laitinen opetti osaston alkutaipaleella opiskelijoille lähes kaikkea viulunsoitosta kansantanssiin. Laitinen kehotti Matveista tutustumaan itkuvirsiin ja opiskelemaan äänellä itkemistä, ja Matveinen pitääkin avarakatseista Laitista yhtenä musiikillisista esikuvistaan. Muita esikuvia ovat runonlaulajat Anni Tenisova, Mateli Kuivalatar ja Ottilia.
– Esimerkiksi Tenisovaa kuunnellessa ymmärtää, miksi runonlaulanta on elänyt niin kauan. Nämä naiset ovat olleet todella taitavia ja heillä on ollut päässään kokonainen musiikkikirjasto.

Matveisen mielestä musiikissa on tärkeintä tunne. Esiintyessään ulkomailla Matveinen on huomannut, että musiikin avulla tunteita voi välittää kielirajoista huolimatta ja että esimerkiksi espanjalainen yleisö laulaa sujuvasti mukana suomenkielisiä lauluja.
– Suomen kieltä on turha käyttää tekosyynä sille, että suomalainen musiikki ei menesty maailmalla, Matveinen painottaa.

Matveinen pitää lähes kaikesta hyvin soitetusta musiikista.
– En osaa ajatella musiikkia taustahälynä, vaan jään aina kuuntelemaan, miten esimerkiksi radiossa soiva laulu on tehty.
Matveisen mielestä on valitettavaa, että suurin osa suomalaisesta musiikista tehdään nykyään kaupallisuuden ehdoilla. Matveinen pyrkii tekemään sellaista musiikkia, josta itsekin pitää.
–Toivon, että musiikkini saisi ihmiset kiinnostumaan yhteisestä perinteestä. Kansanrunouden aiheet ovat ajattomia, ja esimerkiksi Matelin säkeet puhuttelevat vielä 150 vuotta runonlaulajan kuoleman jälkeen.